Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuluvan kevään suurin ja synkin puheenaihe, johon myös Sopivan lukupiiri tarttuu.

Journalismin toiminta sodan raportoimisessa, sen taustojen selittämisessä ja tulevan ennakoinnissa on tärkeässä roolissa, kun ihmiset pyrkivät käsittelemään tilanteen synnyttämiä tunteita ja tyydyttämään tiedontarpeitaan. Erilaisten materiaalien julkaisemisen kynnykset, tietojen tarkistaminen, eri juttutyyppien roolit, julkisuudessa esiintyvät asiantuntijat ja monet muut kysymykset puhuttavat laajasti. 

Huhtikuun alussa Suomessa herätti jonkin verran huomiota myös Jecaterina Mantsisen blogi, jossa hän kritisoi Tanskan Århusissa Constructive Institutessa käymäänsä keskustelua sotauutisointiin liittyen. Mantsisen mukaan “rakentavan journalismin” nimissä saatetaan päätyä esittämään naiiveja näkemyksiä sotaa koskevasta journalismista ja tasapuolisuuden ihanteesta.

Tätä tärkeää kritiikkiä, eri konfliktien erilaisia luonteita ja konfliktien vaiheita pohdimme toukokuun lukupiirissä. Puhumme siitä, millaisia näkökulmia norjalaisen Johan Galtungin ehdottama “rauhanjournalismi” avaa erilaisten kansainvälisten konfliktien raportointiin ja millaisia ongelmakohtia se voi auttaa tunnistamaan sotauutisoinnissa. 

Puhumme myös sovittelun, rauhanrakentamisen ja sovinnon eroista tutustumalla toimittaja Anna Sarasteen gradussaan vuonna 2015 ehdottamaan “sovintojournalismin” käsitteeseen, jolla viitataan erityisesti journalismin mahdollisuuksiin tukea konfliktien jälkeistä rauhantyötä.

Osallistumislinkin ja taustalukemistot saat Mikko Hautakankaalta: mikko.hautakangas@tuni.fi

Sopivan verkkolukupiirit ovat kaikille avoimia tapahtumia, joihin voi tulla mukaan taustasta tai aiheeseen perehtymisestä riippumatta!