Poliittinen polarisaatio on yhteiskunnallinen ilmiö, joka yhtäältä vaikuttaa toimittajien työskentely-ympäristöön (esim. toimittajia syytetään herkästi puolueellisuudesta, tai kieltäydytään antamasta haastattelua konflikteille alttiissa aiheissa) ja johon toisaalta toimittajat omalla työllään voivat vaikuttaa. Sovittelujournalismin keskeinen tavoite on auttaa toimittajia ymmärtämään tätä polarisaation dynamiikkaa ja tarjota keinoja polarisoituneiden aiheiden käsittelyyn journalismissa.

Kun mietitään nimenomaan julkisen keskustelun polarisoitumista, erityisen käyttökelpoinen on affektiivisen polarisaation käsite, jolla tarkoitetaan negatiivisten tunteiden korostumista poliittisissa vastakkainasetteluissa ja “niihin toisiin” kohdistuvaa leimaamista. Journalismin ydinlupaus on faktojen selvittäminen, tarkistaminen ja kertominen yleisölle, mutta polarisoituvissa keskusteluissa faktojen merkitys jää usein toissijaiseksi. Siksi tarvitaan tarkkuutta myös affektien eli tunteiden ymmärtämisessä.

Polarisaatio ja julkisen keskustelun kärjekkyys on laaja aihe, johon on tartuttu niin tutkimuksen kuin toiminnan keinoin lukuisilla yhteiskunnan alueilla. Mikään “toimi näin” -lista ei siten voi antaa aukottomia neuvoja. Tähän kirjoitukseen muotoilimme kuitenkin keskeisimmät toimittajan työprosesseihin liittyvät vinkit, jotka olemme sovittelua ja moniäänisyyttä koskevan työskentelymme ja tutkimuksemme kautta hahmottaneet.

Mitä voit toimittajana tehdä? 

Tunnista polarisaatio. 

Kun tartut aiheeseen, johon tunnistat kytkeytyvän ristiriitoja, mieti onko kyse polarisaatiosta vai muista eroista ihmisten kokemus- ja arvomaailmojen välillä. Ovatko erot konkreettisia vai liittyvätkö ne ensisijaisesti mielikuviin, narratiiveihin ja stereotypioihin? Liittyykö aiheeseen jo valmiiksi latautuneita mielikuvia vastakkaisista leireistä, ja jos näin on, voiko asetelmaa kyseenalaistaa ja monipuolistaa? 

Mielipiteiden tai arvostusten kirjo ei siis sinänsä ole polarisaatiota, vaan se, että tämä kirjo alkaa vähitellen muodostua kahdeksi, toisistaan etääntyväksi leiriksi. Tuolloin keskellä kirjoa oleminen tai kannan ottamatta jättäminen on vaikeaa.

Selkiytä jännitteitä.

Mustavalkoiset vastakkainasettelut luovat tenhoavia tarinoita, mutta todellisuus on usein monimutkaisempi ja ihmiset sävykkäämpiä. Koska journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, on kyettävä kuvaamaan myös tätä sotkuisuutta – ja auttaa myös yleisöä pitämään mielessä, että maailma ei asetu siististi kaksinapaisiin asetelmiin kuten hyvä-paha-akselille. 

Polarisoituvia asetelmia voidaan haastaa tuomalla esiin myös niitä, jotka suhtautuvat käsillä olevaan aiheeseen epävarmasti ja hämmennyksellä. Näitä ääniä löytyy varmasti myös yleisöstäsi!

Panosta moniäänisyyteen.  

Oletko haastattelemassa niitä kaikista ilmeisimpiä tyyppejä? Voisiko jutusta tehdä tuoreemman ja journalistisesti kiinnostavamman nostamalla esiin uusia, harvoin kuultuja tai yllättäviä ääniä ja näkökulmia? Samalla voit haastaa niin yleisiä kuin omiakin stereotypioitasi aiheen tiimoilta ja tuottaa todenmukaisempaa kuvaa usein mutkikkaasta todellisuudesta.

Mieti erilaisia yleisöjä. Ketkä juttusi lukijoista tuntevat tulevansa nähdyksi ja oikein ymmärretyksi? Ketkä puolestaan voivat kokea tulevansa ohitetuiksi tai väärin tulkituiksi? Huolehditko vain maksavien asiakkaiden lukukokemuksesta, vai rohkenetko haastaa myös heidän maailmankuvaansa?

Keskity fiksuun.

Ota selvää, mitkä ovat eri näkökulmien parhaat argumentit, keskeiset tavoitteet ja tärkeimmät huolet. Esittele ne yleisölle. Vasta kun keskustelussa kyetään kirkastamaan eri näkökulmien parhaat pointit, on mahdollista luoda julkinen keskustelu, johon näiden eri kantojen edustajat kokevat mielekkääksi osallistua. 

Mieti, onko todella tarpeen ruotia jokaista someprovokaatiota ja keskittyä närkästyspotentiaaliin? Identiteetteihin kiinnittyvä tunnepuhe on polarisaation polttoainetta, ja esimerkiksi populistinen poliittinen viestintä hyödyntää tätä. Provokaatiotäkyyn tarttuva toimittaja voi antaa populismille juuri sitä mitä se tavoitteleekin. Kriittisen toimittajan on maltettava täsmentää, mitä todella tarkoitetaan ja oliko provokaatiossa lopulta pointtia ollenkaan. 

Tunnista, että sanavalinnat ja kuvat voivat polarisoida. 

Polarisoituneissa keskusteluissa on tärkeää olla perillä yksityiskohtiin liittyvistä mielikuvista ja tunnelatauksista. Kenen suosimia termejä käytät, voivatko kaikki osapuolet hyväksyä käsitteet? Yksinkertaistaako kansantajuisten sanojen käyttö asiaa liikaa? 

Entä kuvat? Herättävätkö kuvitusvalinnat mielikuvia, jotka voidaan tulkita epäoikeudenmukaisiksi tai leimaaviksi? Jos kuvia pidetään stereotyyppisinä tai vanhentuneina, ne tulkitaan helposti merkiksi toimituksen ymmärtämättömyydestä ja asiantuntemattomuudesta.

Kannattele luottamusta journalismiin. 

Ihmisen tärkein sosiaalinen tarve on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Kuuntele siis ymmärtääksesi ja auta myös yleisöä kuuntelemaan.

Kunnioita ihmisten kohtaamista ja sitä, että he antavat sinulle aikaasi. Osallistuessaan juttuusi haastattelemasi ihmiset ottavat vastaan myös julkisuuden riskit, jotka voivat olla kovat etenkin ei-vallakkaissa asemassa oleville.

Kuunteleminen mahdollistaa myös aidon kriittisyyden ja vastuuttamisen. Voit kysyä: “kuulin, että sanoit näin; tarkennatko, mitä täsmälleen tarkoitit?”

Kuuntele yleisöä.

Journalismi ei pääty jutun julkaisuun. Ihanteellista olisi, että toimittajilla olisi resursseja osallistua myös jutuista syntyvään keskusteluun aktiivisesti ja rakentavasti. 

Virheiden tunnistaminen ja korjaaminen on tuttu osa journalistista prosessia. Mutta yleisövuorovaikutuksella on mahdollista saavuttaa paljon muitakin konkreettisia hyötyjä, kunhan kohdistetaan huomio öyhöttäjien sijaan niihin, jotka haluavat aidosti käydä keskustelua. Toimittajien tai toimituksen aktiivinen osallistuminen auttaa usein pitämään keskustelun asiassa ja asiallisena, jolloin jälkilöylyjen lisäarvo kasvaa. 

Hyvä yleisövuorovaikutus voi antaa oivalluksia ja uusia näkökulmia yleisölle, ja samalla se voi tarjota myös jatkojutun juurta toimittajalle.

Mikko Hautakangas ja Matleena Ylikoski
Kirjoittajat työskentelevät journalismin tutkijoina Tampereen yliopistossa.

Kuvat luotu Getimg.ai-työkalulla.