Loppiaisen tapahtumat USA:n kongressissa Washingtonissa osoittavat viimeistäänkin, kuinka vaarallista on, kun suuret ihmisjoukot elävät erilaisissa todellisuuksissa, vaikka kuuluvatkin samaan valtioon, samaan demokratiaan ja samaan ihmisyhteisöön. Eri osapuolien näkemykset siitä, mitä kongressissa tapahtui, eroavat tyystin toisistaan. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner tiivisti tilanteen hyvin: “He [mellakkaan osallistuneet] eivät ajatelleet olevansa pysäyttämässä demokraattista vallanvaihtoa. He kuvittelivat puolustavansa demokratiaa tyrannialta”.
USA:ssa on jo pitkään elänyt rinnakkain monta eri todellisuutta, joita sosiaalisen median personointi- ja kohdentamisalgoritmit ruokkivat omalta osaltaan saattamalla ihmisten näkyviin vain sellaista tietoa, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa entisestään. Kongressin tapahtumissa nämä vaihtoehtoiset todellisuudet kohtasivat ennennäkemättömällä tavalla.
Lupaavaa on, että Euroopan Unioni vaikuttaa ottavan tosissaan nämä sosiaalisen median sisällön kohdentamisen haitalliset yhteiskunnalliset vaikutukset. Parlamentti teki vastikään lainsäädäntömietinnön sosiaalisen median alustojen sisällönhallinnan sääntelystä (Parlamentin lehdistötiedote). Tiivistäen, EU haluaa hillitä somejättien mainonnan ja personoinnin vaikutuksia Euroopassa säätämällä lain, joka pakottaisi someyhtiöt tekemään personointilogiikkansa näkyväksi ja valinnaiseksi.
Sopiva Sovittelujournalistit ry lähestyi suomalaisia europarlamentaarikkoja 12.11.2020 kirjeellä, jossa esitimme huolemme ko. lainsäädäntömietinnön puutteista. Toivomme, että suomalaiset MEP:it käyttävät vaikutusvaltaansa tuodakseen lakiehdotukseen muutamia olennaisia muutoksia. Tärkein viestimme on, että parlamentin suunnittelemat keinot ovat hyviä, mutta riittämättömiä: ainoa varma keino algoritmisen sisällön kohdennuksen aiheuttamien merkittävien ja todistettujen haittojen korjaamiseen on kieltää algoritminen kohdentaminen kaikelta sisällöltä ja erikseen sallia se tietyille sisällöille, kuten musiikille, elokuville ja kaupallisten tuotteiden mainoksille. Alustat pitäisi vähintään velvoittaa merkitsemään kohdennettu sisältö näkyvästi ja tarjoamaan myös ei-kohdennettua sisältöä kohdennetun sisällön lomassa.
Yhdysvaltojen kongressin tapahtumat tekivät kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi, mistä huolessamme on kysymys. Siksi julkaisemme nyt pääosan yhteydenotostamme europarlamentaarikkoihin.
“Sopiva ry:n kiitokset ja huolet sosiaalisen median sääntelymietinnöstä (P9_TA(2020)0273)
Me Sopiva Sovittelujournalistit ry:ssä ilahduimme, että parlamentti näyttää ymmärtäneen sen, miten tuhoisia sosiaalisen median algoritmiset syötteet ovat sekä mielenterveydelle että järkevälle ja rauhanomaiselle kanssakäymiselle yhteiskunnassa (taustaa ja tutkimustietoa tekstin lopussa). Pidämme myös hyvänä ja oikeana mietinnön ehdottomuutta sananvapauden säilyttämisen ja sisällön ennakkosuodattamattomuuden suhteen. Sensuurilla saavutettaisiin vain lisää epäluuloa ja eripuraa.
Huolemme kohdistuu ehdotettuihin toimenpiteisiin, joiden ymmärrämme olleen kompromissi. Nähdäksemme mietinnössä aliarvioidaan, miten tehokkaasti alustat tulevat tekemään kaikkensa houkutellakseen käyttäjät hyväksymään algoritmisen kohdennuksen ja unohtamaan koko asian sen jälkeen.
Ehdotettu artikla 4 määrää:
3. Sisällön isännöintialustojen on annettava käyttäjille riittävästi tietoa käyttämistään sisällön kuratointiprofiileista ja yksittäisistä perusteista, joiden mukaisesti sisällön isännöintialustat kuratoivat sisältöä heille, mukaan lukien tieto siitä, käytetäänkö algoritmeja ja mitkä ovat niiden tavoitteet.
4. Sisällön isännöintialustojen on annettava käyttäjille riittävästi vaikutusvaltaa heidän nähtävilleen asetetun sisällön kuratointiin, mukaan lukien mahdollisuus jättäytyä kokonaan sisällön kuratoinnin ulkopuolelle. Käyttäjiin ei saa etenkään soveltaa sisällön kuratointia ilman heidän vapaaehtoisesti antamaansa nimenomaista, tietoista ja yksiselitteistä ennakkosuostumusta.
Nämä ovat hyviä mutta riittämättömiä sääntöjä, kun huomioidaan, millä tavalla alustojen kannattaa ne toteuttaa.
– Kohta 3 johtaa käytännössä siihen, että kuratoinnista on jotain epämääräistä tietoa jonkin vaikeasti löydettävän linkin takana.
– Kohta 4 johtaa käytännössä siihen, että käyttäjältä pyydetään kertaluontoinen suostumus, jossa käyttäjää ohjataan kaikin johdattelevan käyttöliittymäsuunnittelun keinoin vastaamaan mahdollisimman pikaisesti ”OK”. Vastentahtoisia käyttäjiä houkutellaan toistuvasti muuttamaan mieltään.
Suostumuksen pyytämistä voi verrata EU:n velvoittamiin ”keksivaroituksiin”. Kuitenkin verkkosivuja, joilla keksivaroituksen kohtaa, on paljon, mutta isoja sisältöalustoja on vain vähän, joten useimmat käyttäjät kohtaisivat tässä esitetyn varoituksen vain muutaman kerran. Keksien hyväksymisprosentti on lähteestä riippuen 70-90% luokkaa, kun hyväksymisestä tehdään helppoa, ja 0-4% luokkaa, kun hyväksymisestä tehdään vaikeaa.
Alustoilla on siis selvä motiivi maksimoida tässä ehdotetun suostumuslomakkeen hyväksymisprosentti, mihin niillä on monipuolinen ja toimivaksi osoittautunut keinovalikoima.
Kantamme on, että ainoa varma keino algoritmisen sisällön kohdennuksen aiheuttamien merkittävien ja todistettujen haittojen (kooste alempana) korjaamiseen on kieltää algoritminen kohdentaminen kaikelta sisällöltä ja erikseen sallia se tietyille sisällöille, kuten musiikille, elokuville, ja kaupallisten tuotteiden mainoksille – siis kaikelle sellaiselle, missä kohdennus ei uhkaa mielenterveyttämme ja eristä meitä toisistamme eri todellisuuksiin.
Vaihtoehtoisesti, mikäli tämä ei ole poliittisesti mahdollista ja halutaan jatkaa nykyisellä valinnanvapauden ja läpinäkyvyyden tiellä, tulisi harkita:
– velvoitetta merkitä kohdennettu sisältö näkyvästi (samalla ”natiivimainosten”, eli journalistista sisältöä erehdyttävästi muistuttavien mainosten, merkitsemisvelvoitetta tulisi vahvistaa)
– kohdennetun sisällön osuuden rajoittamista (jolloin esim. 50 prosenttia sisällöstä tulisi olla kohdentamatonta)
Näin edistettäisiin kohdennuksen yksilöllisyyden tiedostamista ja muistutettaisiin hienovaraisesti mediakriittisyyden tarpeellisuudesta.
Pyydämme, että edistäisitte tämän lakialoitteen täydentämistä taikka tulevia lakialoitteita tavoilla, jotka rajoittaisivat sisällön algoritmista, kuplauttavaa kohdennusta huomattavasti vahvemmin, esim. edellä mainituin keinoin.”
Yhteistyöterveisin Sopiva Sovittelujournalistit ry
Taustaa ja tutkimustietoa
Kertaus siitä, miten sisällön kohdennus toimii
Algoritminen sisällön kohdennus tarkoittaa, että alustan tietokoneohjelma valitsee käyttäjän näkemän sisällön. Ohjelman tehtävä on valita sisältö, joka todennäköisimmin saa käyttäjän pysymään ruudun ääressä, koska tällaiselle käyttäjälle voi näyttää eniten mainoksia, olivat ne kohdennettuja tai eivät.
Kohdentava ohjelma ei nykyisellään eikä lähitulevaisuudenkaan teknologialla osaa arvioida, minkälainen sisältö on totuudenmukaista taikka maailmankuvaa avartavaa. Päinvastoin on havaittu, että ihmisen saa keskimäärin parhaiten koukkuun sisällöllä, joka polarisoi, poteroittaa ja äärimmäistää näkemyksiä, oli kyse sitten poliittisesti oikeasta tai vasemmasta äärilaidasta. Kohdennuksesta on tullut niin tehokasta, että sosiaalisen median koukuttavuutta ja haitallisuutta voi aivan perustellusti verrata huumeisiin tai uhkapelaamiseen.
Sisällön kohdentamisesta voi lukea lisää mm. Aalto-yliopiston Sosiaalisen Median Ilmiöt -verkkokurssin Filtterikuplia ja algoritmeilla manipulointia -sivulta.
Hyviä demoja
– TheirTube näyttää YouTuben etusivun eri käyttäjien silmin. Käyttäjien YouTube-todellisuudet ovat käytännössä täysin irrallaan toisistaan.
– WSJ teki vastaavan demon Facebookin osalta
– YLE teki vastaavan Instagramin osalta
Kohdentamisen todetut haitat
Paras löytämämme kooste todistusaineistosta algoritmisen sisällön kohdentamisen haitoista löytyy osoitteessa https://ledger.humanetech.com/ (lähdeviitteineen):
Tässä muutamia poimintoja sen mainitsemista tutkimustuloksista (useimmat toki Yhdysvaltojen kontekstissa):
Tunteisiin vetoavan viestinnän levikki
– Tunteisiin vetoavat valheet leviävät 6 kertaa tehokkaammin kuin totuus (tutkittu Twitterissä).
– Jo yhden salaliittoteoriavideon näkemisellä on selkeästi mitattavissa olevia negatiivisia vaikutuksia.
– Ihmisellä on taipumus uskoa kaverilta tulevaa sisältöä suhteettoman kritiikittömästi, vaikka todellisuudessa algoritmit pitkälti päättävät, mikä sisältö leviää.
– Vihaisuuden sävyttämät viestit leviävät sosiaalisessa mediassa kaikkein tehokkaimmin.
– Robottikäyttäjillä on (ainakin Twitterissä) merkittävä vaikutusvalta.
Mielenterveys
– Sosiaalinen media on niin koukuttavaa, että keskittymiskykymme, työmuistimme ja siten työn tuottavuutemme ja kilpailukykymme kärsii merkittävästi.
– 30 prosenttia 18-44 -vuotiaista ahdistuu, jos he eivät pääse Facebookiin kahteen tuntiin.
– Facebook-riippuvuus aiheuttaa muutoksia aivojen rakenteessa tavalla, joka on verrattavissa huumeiden käytön vaikutukseen.
– Pelkästään Facebookista poistuminen pelkästään kuukauden ajaksi kohensi koehenkilöiden (n. 1600) mielenterveyttä noin 25-40% keskimääräiseen terapian tuomaan hyötyyn verrattuna. Vapaa-aika kasvoi noin tunnilla päivässä, ja polarisaatiokin väheni hieman.
– Kauneusleikkausten, joiden motiivina on hyvännäköisyys sosiaalisessa mediassa, kysyntä on nelinkertaistunut vuodesta 2016. Tämä koskee etenkin nuoria ja teini-ikäisiä.
– Teini-ikäisten tyttöjen masennusoireet kasvoivat 65% vuosien 2010-2017 välillä. Runsas sosiaalisen median käyttö (5 tuntia päivässä) kasvattaa itsemurhan riskiä 66%.
