JÄNNITTEEN SELKIYTTÄMINEN
Journalistin ohjeiden ensimmäinen kohta alleviivaa, että journalisti on vastuussa yleisölleen, jolla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tehtävä on kenties haastavampi kuin usein ajatellaan, sillä monet yhteiskunnallisesti tärkeät aiheet ovat myös todella monimutkaisia ja ristiriitaisia. Tärkeisiin asioihin liittyy myös suuria tunteita, joiden liikuttaminen voi sekä houkuttaa että herättää huolta.
Journalismille on tyypillistä tehdä hankalista aiheista vetoavia tarinoita vastakkainasetteluja alleviivaamalla. Sovittelujournalismi muistuttaa kysymään, antavatko vastakkainasettelut aina todenmukaisen kuvan monimutkaisesta todellisuudesta. Toteutuuko journalistin vastuu yleisölle, jos yhteiskunnalliset kysymykset hahmottuvat keskenään kilpailevien leirien, usein jopa ”hyvisten ja pahisten” kamppailuna? Kiertyykö kärjistynyt keskustelu äänekkäimpien ympärille, samalla kun osa äänistä katsoo turvallisemmaksi jättäytyä ulkopuolelle?
Jännitteisiä aiheita ja viheliäisiä ongelmia voidaan pyrkiä avaamaan monin tavoin. Keskeistä on huolehtia keskustelun moniäänisyydestä: sen lisäksi, että mietitään, keitä yleensä kuullaan ja ketkä ovat valmiita puhumaan, kannattaa miettiä myös, ketkä keskustelusta vielä puuttuvat ja mitkä näkökulmat voisivat lisätä ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta.
Moniäänisyyden tueksi Sopiva ry. kehittää mm. Moniäänisyysmittaria. Mittari oli Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja 2018-2019 -kilpailun finalisti.
Jännitettä selkeyttää usein myös aikaperspektiivin laajentaminen nykyhetken kuohun yli. Taaksepäin katsomalla voidaan tunnistaa taustoja, kytköksiä ja käänteitä, jotka ovat nykytilaan johtaneet. Mistä kaikki alkoi, mikä on muuttunut? Eteenpäin katsominen puolestaan johdattaa ratkaisujen äärelle: mitä toivotaan tapahtuvan seuraavaksi? Entä mitä uskotaan tapahtuvan?
Sovittelujournalismin nimi juontaa juurensa pyrkimyksestä hyödyntää sovittelevan vuorovaikutuksen ja restoratiivisen dialogin oppeja journalismin työkaluna. Kaikkien osallisten kuunteleminen ja sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen katsominen ovatkin tuttuja periaatteita myös sovittelun työkalupakista.
KUUNTELUTTAMINEN
Journalismi tukee kansalaisten oikeutta saada äänensä kuuluviin. Kun pyritään edistämään erilaisten ryhmien osallisuutta ja moniäänistä keskustelua, on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös kuulluksi tulemiseen ja keskustelun turvallisuuteen. Pelkkä ”kanavan avaaminen” tai ”äänen antaminen” ei riitä etenkään nykyisessä mediaympäristössä, missä jokainen julkinen puheenvuoro voi pian kiertää erilaisissa rinnakkaisissa julkisuuksissa uudelleen kehystettynä ja usein pilkan tai vihan sävyttämänä. Journalisti voikin pyrkiä kantamaan oman vastuunsa siinä, että keskustelun osapuolet tulisivat myös ymmärretyksi oikein.
Monilla haastateltaviksi suostuneilla on kokemuksia siitä, että toimittaja ”nappaa mehevän sitaatin” mieluummin kuin pyytää tarkentamaan, mitä haastateltava täsmälleen ottaen tarkoittaa tai kenelle hän viestinsä suuntaa. Erilaisten yleisöjen tulkinnoista ei toki sisältöjen tuottaja voi lopulta vastata. Kuitenkin väärinymmärrysten mahdollisuutta voi pyrkiä minimoimaan huolellisella kuuntelemisella – ja kuunteluttamisella.
Kuunteluttamisella tarkoitamme sanomien täsmentämistä ja niistä vastuuttamista: kuuntelemiseen panostaminen ei tarkoita kritiikittömyyttä, vaan mahdollistaa myös entistä tarkemman ja perustellumman kriittisen vastakysymyksen. Kuunteluttaminen voi tarkoittaa myös dialogiin rohkaisemista ja kohdeyleisön ajattelemista uudelleen. Vastakkainasetteluksi jumiutuneeseen aiheeseen voi saada uutta näkökulmaa vaikkapa haastamalla ennakko-oletuksia siitä, keitä puhutellaan. Näin toimittiin esimerkiksi sovittelujournalistisessa Vegaani maitotilalla -kokeilussa.
Kuunteluttaminen on siis laajempi asia kuin vain haastattelutilannetta ja lähteiden kanssa toimimista koskeva vuorovaikutuksen kysymys. Kuuntelun korostaminen voi koskea myös laajempaa avoimuutta yhteiskuntaan päin, herkkyyttä sille, millaisissa kehyksissä viestit voivat tulla tulkituiksi. Sovittelujournalistisissa työpajoissa olemme tarttuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin (ilmastopolitiikka, yhdenvertaisuus, turvallisuus) ja etsineet noihin aiheisiin liittyviä kipupisteitä sekä ratkaisuja niihin. Tästä hyvä esimerkki on Opas journalisteille: Kuinka kertoa siirtolaistaustaisista romaneista? (Lue lisää: Yhdenvertaisuusopas)
Myös kuunteleminen on tärkeä osa sovittelevan vuorovaikutuksen periaatteita. Dialogin kautta voidaan selvittää, mitä kuulluksi tulemisen kokemus kulloinkin edellyttää. Erityisesti identiteetteihin ja arvoihin kytkeytyvissä aiheissa on tärkeää keskustella jo siitäkin, millaisiin puhetapoihin, ja käsitteistöön eri osapuolet voivat sitoutua. Tunteiden ilmaisulle on oltava tilaa, mutta myös rajat – vihainenkin puhe voi edistää keskustelua, mutta keskustelukumppanin arvon kiistävä verbaalinen väkivalta ei.
Jokaisen oikeus omaan näkökulmaansa on tärkeä arvo, mutta tähän vaatimukseen sisältyy myös vastuun ottaminen ja muiden tarinoiden hyväksyminen. Vain kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen kautta voidaan hahmottaa yhteistä todellisuutta.
LUOTTAMUKSEN KANNATTELU
Sovittelussa erimieliset osapuolet voivat kokoontua saman pöydän ääreen ja avata omia näkemyksiään, arvojaan ja tarpeitaan silloin, kun he luottavat sovittelun tarjoamaan rakenteeseen ja sovittelijoiden puolueettomuuteen. Heidän ei siis tarvitse luottaa toisiinsa – riittää, että he luottavat järjestelmän hyödyllisyyteen ja kestävyyteen.
Journalismin rooli julkisen keskustelun kannattelijana edellyttää samankaltaista luottamusta rakenteen toimivuuteen. Luottamus on enemmän kuin luotettavuus: faktojen paikkansapitävyys tai oikaisukäytäntöjen tehokkuus ovat vain osatekijöitä siinä, luotetaanko journalismin välittämään kuvaan todellisuudesta.
Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa. Siksi sovittelujournalismi tunnistaa myös yleisövuorovaikutuksen ja avoimen jatkokeskustelun merkityksen osana vastuullista journalismia. Olemme olleet mukana kehittämässä verkkokeskustelujen ohjaamisen käytäntöjä sekä erilaisia yleisön osallistamisen tapoja, muun muassa Ylen Hyvin sanottu -hankkeen osana.
Sovittelujournalismin periaatteet tähtäävät siis samankaltaisiin tavoitteisiin kuin dialogisuuden ja restoratiivisuuden periaatteet sovittelussa: niillä tuetaan konfliktien parempaa käsittelyä, erilaisten ihmisten yhdenvertaista osallisuutta yhteiskuntaan sekä yleistä turvallisuuden tunteen vahvistumista ja epäluulojen vähenemistä.
Sovittelujournalismi pyrkii lisäämään ymmärrystä yhteiskunnallisista jännitteistä sekä luomaan sellaista julkista keskustelua, johon on mielekästä ja turvallista osallistua erilaisista näkökulmista.
LUE LISÄÄ:
